Jyväskylän neulefestarit 2017

Näin sadepäivänä kaiken harmauden vallitessa on ihana heittäytyä tbt muodossa viime viikon neulefestareille. Viime vuonna olin töissä koko neulefestareiden ajan ja muistin, kuinka paljon se jäikin harmittamaan. Päätin olla toistamatta samaa virhettä ja pyysin töistä lauantain vapaaksi. Olen edelleen niin onnellinen pomoni ymmärryksestä, sillä Jyväskylän neulefestaripäivä osoittautui tähän mennessä parhaimmaksi päiväksi koko kesänä!

Tässä oli festarit minun makuuni. Ihmiset olivat iloisia ja ystävällisiä, nauttivat toistensa seurasta, langoista ja neulomisesta yhdessä. Tunnelma oli lämmin eikä säässäkään ollut moitittavaa lämmön osalta ;) Ja ihmisiä oli juuri sopiva määrä (ei hämmentävän liikaa kuten esim.kässämessuilla). Titityyn lankakauppa on valinnut sopivan sijainnin kaupalleen ja hostaamilleen festareille! Miljöö on kuin luotu niille. Jyväskyläkin on paikkana kiva, sillä auton sai parkkiin lyhyen kävelymatkan päähän useaksi tunniksi täysin ilmaiseksi. Lisäksi paikka on yllättävän lähellä kotiani, vain vähän päälle tunnin ajomatkan päässä eli sopiva päiväretkikohde. Pitäisi käydä Jykylässä useammin.

Festareiden aikana järjestetään erilaisia mielenkiintoisia kursseja. Mutta ne jäivät tältä erää kokematta kun en tosiaan tiennyt, saanko minkä päivän vapaaksi. Ensi kerralla pyrin saamaan koko viikonlopun aikataulussani vapaaksi ja käväistä jollain kurssilla oppimassa uutta.

Neulefestareista tosin pystyy nauttimaan täysin siemauksin myös ilman kurssiohjelmaa. Aluksi päädyin pyörimään festarialueella, Toivolan vanhaan pihaan. Sisäänkäynniltä sai ilmaiseksi festarivihkon, johon oli koottuna kaikki tapahtumaan liittyvä ja muuta kivaa kuten neuleohje huiviin. Portilta pystyi euron hintaan ostamaan myös festaripinssin; valitsin itse alpakan villapaitaan pukeutuneena taustallaan tapahtuman logo.

Alueelle oli kojuihin koottuna useita lankakauppoja ja indievärjäreitä ympäri maailman. Löytyi kotimaisia suosikkeja ja ulkomaalaisia uutuuksia. Sisälläni värisi mieletön tyytyväisyys ja ihastus kaiken aikaa, kuin olisi astunut neulojien paratiisiin. Ja niin paljon värejä ja pehmeitä materiaaleja! Se oli suorastaan terapeuttista. Oli myös huippua päästä tapaamaan ihmiset lankojen takaa eli itse tekijät.

Kaiken kaikkiaan kiersin kojut kahdesti läpi. Ensimmäisen reissun jälkeen pyörähdin automaattikäynnille (ulkomaiset myyjät eivät omanneet korttiveloitusta, paypal tosin olisi käynyt) ja kävin samalla syömässä "lähimäkissä". On hauska aina tällaisissa tapahtumissa huomata, miten käsityöläiset alitajuntaisesti päätyvät samaan paikkaan ja lähipöytiin. Minunkin viereeni istahti pari mukavaa festarikävijää, jotka olivat matkalla briossineulekurssille.

Yksi suosikeistani, ihana uusi lankatuttavuus Qing fibres myyjineen <3

Suuntasin takaisin festarialueelle, Cygnauksen puistoon, jossa neulepodcastaajat ja niiden katsojat miittasivat. Ehdin loppuajalle sopivasti ja tapasin siellä mm.Nonnu neulojan. Voi, se oli ihana kohtaaminen! Olen vasta aloittanut neulepodcastien seuraamisen ja Nonnu on ehdoton suosikkini. Aiemmin olen seurannut myös hänen blogiaan ja instasivuaan ja suosittelen näitä kaikille neulojille ja neuleista pitäville lämpimästi. Siinä sitten istuimme hetken neuloen ja tapasin muitakin podcastaajia. Yhden vanhemman rouvan kanssa jäimme rupattelemaan ja neulomaan nurmikolle vielä muiden lähdettyä ostoksille ja syömään, opin häneltä uuden tavan tehdä sukkaan kiilakavennuksien ensikerrokset (ainaoikein neuleena, pitää seuraavassa parissa kokeilla!).

Festarineuleeni synnytti paljon naurahduksia :)

Rouvan kanssa myös käväisin kellarin trunk showssa, sillä halusin kuumeisesti tavata Heidi Alanderin neuleineen. Hänen Nurmilintu-ohjeensa myötä hurahdin huivien neulomiseen. Mainitsemisen arvoisia kohtaamisia olivat myös Nea Nygårdin tapaaminen ja terveisten vienti (äitini serkku), Handun Ilun kanssa rupattelu hänen hurmaavalla lanka-autollaan sekä alapihan alpakat. Mitä ihania kohtaamisia päivä pitikään sisällään! Myös aamulla hätäisesti valitsemani mekko sai usein startattua keskustelun kuin huomaamatta, nappivalinta tuo löytötexin mekko siis oli :D Kiitos teille ihanille kehuista, ette arvaakaan kuinka paljon ne merkitsivät minulle <3

Heidi Alanderin huiveja irl

Handun ihastuttava lanka-auto ihastuttavalla sisällöllä varusteltuna

Festarilook vuosimallia -17

Ja lankaahan lähti kanssani kotimatkalle useita vyyhtejä, pääosin pehmeää fingering vahvuista merinoa. Koko kotimatkan mietin ajellessani mitä kaikkea ihanaa teenkään mistäkin vyyhdistä, mitkä yhdistän ja mistä teen "ihan vain itselleni". Tällaiset inspiraatiopuuskat ja onni neulomisesta ovat minulla hieman olleet kadoksissa ja neulefestarit todella saivat endorfiinit hyrräämään ja inspiraation rätisemään. Kaiken kaikkiaan festareilta ostin:


- Lanitium ex machinan Glitter sock värissä Freak Circus. Yleensä en perusta glitter langoista niiden karheuden vuoksi, mutta tämä oli aivan toista maata. Tämä ihana violetti sävykavereineen ja kimalteineen tuo mieleen Galaxyn.

- Louhittaren Luolan uutta Kesäkaveria sävyissä valtameri ja leijona. Nämä takuulla päätyvät yhteen ja samaan raitahuiviin kun vain keksin sopivan mallin. Lisäksi nappasin pipomateriaaliksi Kesäkaverivyyhdin värissä neilikka.

- Yksi Dropsin alpaca mix kerä. Olen pitkään halunnut kyseistä lankaa kokeilla ja nyt osui silmään ihana violetti, joka yhdistää lankavarastoni toisen alpakkakerän kanssa.

- Puffalan Sukka-Puffa värissä Pink lady. En vieläkään meinaa uskoa, että tällä koostumuksella on saatu näin ihanan pehmeä lanka aikaiseksi! (75%villa ja 25%polyamidi, sama kuin esim.7veikassa)

-Edellistä sopivasti täydentämään Koukuttamon superwash merinolanka värinä sitruuna. Tämä oli alelaarin heräteostos, jota en edes kadu :D Ihana keltainen ja mikä pehmeys, tuon Pink Ladyn kanssa muodostaisivat täydellisen raitamallin amppari-mehujään väreissä.

- Handun autosta persikkainen sukkalanka sekä keltainen minivyyhti. Ostin Handun lankaa myös ekalla kierroksella Lentävästä lapasesta, tuo pieni limenvihreä kerä suorastaan kutsui minua :)

- Uudelta ihanalta lankatuttavuudelta, Qing fibrelta mehevän räikeät (juuri minun makuuni) Merino single värissä Shibuya (oli pakko ostaa kun muistutti niin käyntiäni Shibuyassa!) sekä Flamingo värissä super soft sock. Näistä kahdesta teen vain ja ainoastaan itselleni jotain ihanaa. Tätä minun on pakko hehkuttaa jo nyt, sillä tämän kojun langat olivat yksiä ihanimmista. Näihin lankoihin rakastuin täysin.

Nyt saa syksy ja loska tulla halutessaan, näillä kirkkailla väreillä ja lämpimillä festarimuistoilla saa mielen piristymään minä tahansa sadepäivänä. Ensi vuoden festareita odotellen...

 

Kävitkö sinä festareilla? Mikä oli suosikkisi?

Hyvästi jää 2016, uusi vuosi täältä tullaan!

Vaikka vuonna 2016 tapahtuikin paljon kivaa, tapahtui myös paljon raskasta. Paljon sellaista, joka söi voimiani, vei mielenkiintoni ja väsytti minut siihen pisteeseen, että jouduin jälleen miettimään mitä haluan elämältäni. Sen vuoksi olen oikeastaan aika onnellinen siitä, että vuosi vihdoin vaihtui.

Koska kuitenkin olen pohjimmiltani positiivinen, haluan jakaa kanssanne vuoteni kohokohdat. Niitä olivat toki uudet työpaikat ja niiden tuomat ilot ja haasteet, mutta kahdesta asiasta olen kaikista onnellisin vuodelta 2016: Japanin matkani sekä mäyriksemme Mette. Nämä kaksi asiaa ovat tuoneet elämääni niin paljon, että olen jaksanut läpi tämän synkän talvikauden. Myös erilaiset saavutukset kuten Oriveden Taidehuoneen näyttelyt ja ArtBiili, Auvisen joulumyyjäiset ja etenkin kuoromme levyn julkaisu ovat jättäneet positiivisen leimansa vuoteen 2016.

Unenlahjoja ja joogamaisia asentoja ei tältä nakilta puutu

Kristalli kuoron joululevy. Levytysprosessi oli itselleni uutta ja mielenkiintoista.

Kesällä huomasin tekeväni töitä liikaa. Sen verran liikaa, että joudun yhä siitä jonkin verran maksamaan uupumuksen ja sairastelun muodossa. Hermostosairautenikin on oireillut todella voimakkaasti päästyäni viimein pitkälle lomalle, jota en tietysti kunnon lomana ole osannut ottaa joulun pyhien jälkeen. Kuulostaako tutulta? Ainakin moni kaltaiseni tunnollinen ylisuoriutuja osaa tunteeseen samaistua. Luulee itseään supersankariksi kunnes tajuaa jossain vaiheessa olevansa vain ihminen.

Onneksi tulee tehtyä muutakin kuin töitä. Vuonna 2016 piipahdin parissa häissä ja pippaloissa sekä joissain taidenäyttelyissä. Taide ja ihmiset ovat elämän sokeria ja ehkä hiukan suolaakin ;) Ainakin tuo toinen puoliskoni on kumpaakin <3

Loppuvuoden parasta antia ovat tietenkin myös erilaiset käsityömessut! Seinäjoen käsityömessuilla kävin ensimmäistä kertaa parin ystäväni kanssa, Tampere katsastettiin appiukon ja hänen vaimonsa kanssa. Tampereen messuilla käyntini poikkesi aiemmista vuosista sillä, että istahdin alas ja opettelin tekemään 4H-yhdistyksen ohjaajien opastuksessa tapetti- ja pahvitähtiä. Olen pitkään halunnut oppia niiden teon ja nyt osaan! Pääsin opettamaan samaisen taidon myös omille 4H-kerholaisilleni, mikä ilahdutti yhä enemmän. Odotan myös innolla Novitan kevään malleja, niin monta ihanaa neuletakkia on luvassa.

 Tänä vuonna jaksoin kuitenkin panostaa jouluun. Ja hyvä niin, sillä tunnelma meillä kotona oli joulun aikana sellainen, että pystyin rauhoittumaan ja nauttimaan joulusta. Pieneen panostukseen kuului myös ei niin tavalliset joulukalenterit. Miehelleni askartelin "24 syytä miksi rakastan sinua" kalenterin (suosittelen lämpimästi kaikille, antaa kalenterin omaavalle huomattavasti paremman mielen kuin suklaa!) ja itse osallistuin Laitisen joulukalenterisukkaan. Seuraavana KAL projektina olisi ystävänpäiväsukat.

Muuta tämän vuoden aikana tapahtunutta:

  Opin uutena käsityötaitona koolauksen eli lankojen värjäämisen kool aidilla.

Vuoden ihastuttavin käsityökirja oli Lumi Karmitsan Villit vanttuut ja vallattomat villasukat

Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni koeneulojaksi. Mallina Niina Laitisen Overflow socks.

Virkkasin villapaidan

ja tein kasapäin muita käsitöitä ja etenkin tilaustöitä (kaikkia en edes ehtinyt kuvata). 

Kiireisin vuoteni tilaustöiden suhteen tähän mennessä!

Vuosi 2016 tuli aloitettua vahvasti ja lopetettua vahvasti vaikka väliin osuikin paljon epäonnistumisia ja stressiä. Uuden vuoden lupaukset ovat usein kliseisiä, joten tein itselleni listaa vuoden 2017 tavoitteista:

- Luen vähintään 25 kirjaa
- Matkustan kahteen itselleni uuteen maahan
- Olen elämässäni järjestelmällisempi
- Vähennän TV- ja someaikaa
- Opettelen uuden neuletekniikan
- Säästän enemmän rahaa

Uudet kujeet, täältä tullaan!

Puikkojen suhinaa ja messujen tunnelmaa

Puikot ovat suhisseet kovaa tahtia, mutta koska ne ovat lähes poikkeuksetta joululahjoja, joudutte vielä odottamaan. Voin kuitenkin mainita, että ainakin yksi tuubihuivi ja parit miesten ja naisten sukat on tullut pyöräytettyä. Lisäksi pian laitan elämäni ensimmäiset huopatossut pesukoneeseen. Nuo lystikkään isot sukat ovat naurattaneet useita viimeisen viikon aikana, siitä ensi postauksessa lisää.

Joululahjojen pysyessä vielä salassa, voinkin höpötellä Suomen kädentaidot-messuista, joilla vierailin Tampereella 14.11. Messut olivat fantastiset ja nähtävää oli niin paljon, ettei 6 tuntia perjantaina riittänyt millään! Ostoksia tuli kuitenkin tehtyä ja fiilisteltyä kaikkien tekeleitä. Sain myös paljon inspiraatiota omaan tekemiseeni. Ensimmäiset käsityömessuni ja tuskin jäävät viimeisiksi. Ensi kerralla osaa varata paremmin aikaa ja rahaa ja pyytää kaveriakin mukaan.

Osastoilla ei saanut kuvata kuin lupaa pyydettäessä ja siinä ihmismassassa totesin jättäväni osastokuvailut väliin ja nauttivani tunnelmasta. En yleensä pidä ihmistungoksesta, mutta nämä messut jäivät iloisesti mieleen. Tapasin muita käsityöläisiä ja juttelimme lankojen ominaisuuksista ja jaoimme vinkkejä toisillemme, kuulin myös ihania neuletarinoita :) Lisäksi olin positiivisesti yllättynyt kaikkien ystävällisyydestä, toisille annettiin tilaa ja autettiin. Mutta se taitanee olla näissä piireissä yleistä <3

Tässä kuvia käsityöostoksista sekä muutamasta ilmaisjutusta. Sain yllättävän hillitysti shoppailtua, lieneekö syynä myös samana viikonloppuna tapahtunut Tukholman matka. Mukaan tarttui 8€ Fluormania (odotan innolla, että saan itselleni ja miehelle neulottua tästä sukat, kuulemma erittäin riittoisa kerä), pari kauan etsittyä kirjaa edullisesti sekä hiukan joulukoristeita. Kävin myös väsäämässä äidilleni pinssin (koska äidit tietää mm.kaiken). Hauskimpia messuhetkiä oli myös Novita-lehtien kaivaminen häkeistä kymmenien muiden kanssa.Toisella kertaa kävi nuorta miestä hiukan sääliksi kun me kaikki Novitaa rakastavat suorastaan hyökkäsimme hänen saapuessa ison häkin kanssa lehtiä jakamaan :D

Lisäksi löysin Lankavan osaston, jossa myytiin matonkudetta 5€/kg-vyyhti. Voitte päätellä mitä kohdallani tapahtui:

Kudetta löytyi useissa ihanissa eri väreissä. Näytin noiden kassien kanssa takuulla messukävijälle ja sain lisäksi hyvän olka/käsitreenin kanniskellessani 6 kiloa kudetta. Onnekseni yksi ihana nainen auttoi lähtiessäni kantamaan toisen kasseista, jotta pääsin nopeammin autolleni. Nyt ne odottelevat tuolla pussissa, että saisin ne kerittyä ja aloitettua virkkaamisen. Suunnitelmissa on ainakin pari kudekoppaa sekä valkoinen pitsimatto.

Mutta yhtä asiaa odotin messuilla eniten ja siihen on hyvä tämä postaus päättää. Halusin päästä tapaamaan Molla Millsin ja pyytää nimikirjoitusta syntymäpäivälahjaksi saatuun Virkkuri-kirjaan (kiitos äiti ja isä<3!). Tapasinkin Mollan sattumalta Suuri Käsityö-lehden osastolla ja keskustelimme virkkauksesta ja käsitöistä. Kiitos kaikesta virkkuuinnosta, odotan jo innolla kolmatta kirjaasi!