Sairastuin. Enkä vain fyysisesti vaan myös henkisesti. Stressi, Kelan kanssa tappelu, sillisalaattityö ja elämän pyöritys saattoivat minut sellaiseen tilaan, etten enää omin neuvoin päässytkään ylös vaan vajosin yhä syvemmälle kivun ja mielipahan täyteiseen kuoppaani. Nyt oltuani hetken sairaslomalla yritän saada elämääni niitä ilon hetkiä takaisin. Tämä blogi on yksi niistä asioista, joka tätä pientä iloa on tuonut, mutta joka jäi täysin huomiotta kaiken väsymyksen ja ahdistuksen keskellä. Kun ei meinaa selvitä arkisista asioista, miten edes jaksaisi kirjoittaa blogia? Mutta olen monta kertaa kuullut ja pikkuhiljaa alan taas uskomaan seuraavaan: pienistä ilon hetkistä muodostuu suuri onni.
Kun mieli on maassa ja kivut vie mennessään, ei meinaa käsityötkään innostaa. Haluaisi neuloa rauhoittuakseen, mutta mitä neuloa mielen ollessa jatkuvasti muualla? Kun keskittyminen vaikeampiin, suurta mielihyvää tuottaviin malleihin ei yksinkertaisesti onnistu? Sana turvaneule alkoi pyöriä päässäni.
Jokaisella käsityöläisellä on jokin "turvakäsityö". Sellainen, joka luonnistuu vaikka silmät ummessa. Sellaisen kanssa pystyy rauhoittumaan vaikka elämä myrskyää ja arjen aallot hyökyy päälle. Se on kiintopiste, joka pitää elämänmaun käsillä.
Minulle kyseinen turvaneule on ehdottomasti ollut perussukat. Sukka, joka menee ulkomuistista eri kokoisina ja eri langoilla. Joka näyttää erilaiselta joka kerta vaihtamalla langan väriä ja varren pituutta. Johon saa raidat itsestään kun neuloo raitalangasta. Joka pyörii puikoilla televisiota katsellessa ja muiden hälistessä ympärillä. Olen nyt sairastelujaksoni aikana neulonut vähintään 8 paria perussukkia putkeen. Ne saavat mieleni ajattelemaan sitä, että olen hyvä edes jossain. Että jokin taito on sentään säilynyt hyppysissä kun terveys petti taas kerran. Viime aikoina kun mieleni sisällä on monta parjaavaa ääntä huutanut yhtä aikaa, on ollut ihana huomata välillä sen pienen kuiskauksen toteavan, että ainakin neulonnassa ja valokuvauksessa olen todella hyvä. Tästä pienestä äänestä tulee huolehtia ja antaa sille tilaa. Ehkä kuukausien päästä se peittää kaikki parjaavat huudot allensa ja mieli voi aloittaa taas positiivisemman suunnan.
Mikä on sinun turvakäsityösi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti