Jyväskylän neulefestarit 2017

Näin sadepäivänä kaiken harmauden vallitessa on ihana heittäytyä tbt muodossa viime viikon neulefestareille. Viime vuonna olin töissä koko neulefestareiden ajan ja muistin, kuinka paljon se jäikin harmittamaan. Päätin olla toistamatta samaa virhettä ja pyysin töistä lauantain vapaaksi. Olen edelleen niin onnellinen pomoni ymmärryksestä, sillä Jyväskylän neulefestaripäivä osoittautui tähän mennessä parhaimmaksi päiväksi koko kesänä!

Tässä oli festarit minun makuuni. Ihmiset olivat iloisia ja ystävällisiä, nauttivat toistensa seurasta, langoista ja neulomisesta yhdessä. Tunnelma oli lämmin eikä säässäkään ollut moitittavaa lämmön osalta ;) Ja ihmisiä oli juuri sopiva määrä (ei hämmentävän liikaa kuten esim.kässämessuilla). Titityyn lankakauppa on valinnut sopivan sijainnin kaupalleen ja hostaamilleen festareille! Miljöö on kuin luotu niille. Jyväskyläkin on paikkana kiva, sillä auton sai parkkiin lyhyen kävelymatkan päähän useaksi tunniksi täysin ilmaiseksi. Lisäksi paikka on yllättävän lähellä kotiani, vain vähän päälle tunnin ajomatkan päässä eli sopiva päiväretkikohde. Pitäisi käydä Jykylässä useammin.

Festareiden aikana järjestetään erilaisia mielenkiintoisia kursseja. Mutta ne jäivät tältä erää kokematta kun en tosiaan tiennyt, saanko minkä päivän vapaaksi. Ensi kerralla pyrin saamaan koko viikonlopun aikataulussani vapaaksi ja käväistä jollain kurssilla oppimassa uutta.

Neulefestareista tosin pystyy nauttimaan täysin siemauksin myös ilman kurssiohjelmaa. Aluksi päädyin pyörimään festarialueella, Toivolan vanhaan pihaan. Sisäänkäynniltä sai ilmaiseksi festarivihkon, johon oli koottuna kaikki tapahtumaan liittyvä ja muuta kivaa kuten neuleohje huiviin. Portilta pystyi euron hintaan ostamaan myös festaripinssin; valitsin itse alpakan villapaitaan pukeutuneena taustallaan tapahtuman logo.

Alueelle oli kojuihin koottuna useita lankakauppoja ja indievärjäreitä ympäri maailman. Löytyi kotimaisia suosikkeja ja ulkomaalaisia uutuuksia. Sisälläni värisi mieletön tyytyväisyys ja ihastus kaiken aikaa, kuin olisi astunut neulojien paratiisiin. Ja niin paljon värejä ja pehmeitä materiaaleja! Se oli suorastaan terapeuttista. Oli myös huippua päästä tapaamaan ihmiset lankojen takaa eli itse tekijät.

Kaiken kaikkiaan kiersin kojut kahdesti läpi. Ensimmäisen reissun jälkeen pyörähdin automaattikäynnille (ulkomaiset myyjät eivät omanneet korttiveloitusta, paypal tosin olisi käynyt) ja kävin samalla syömässä "lähimäkissä". On hauska aina tällaisissa tapahtumissa huomata, miten käsityöläiset alitajuntaisesti päätyvät samaan paikkaan ja lähipöytiin. Minunkin viereeni istahti pari mukavaa festarikävijää, jotka olivat matkalla briossineulekurssille.

Yksi suosikeistani, ihana uusi lankatuttavuus Qing fibres myyjineen <3

Suuntasin takaisin festarialueelle, Cygnauksen puistoon, jossa neulepodcastaajat ja niiden katsojat miittasivat. Ehdin loppuajalle sopivasti ja tapasin siellä mm.Nonnu neulojan. Voi, se oli ihana kohtaaminen! Olen vasta aloittanut neulepodcastien seuraamisen ja Nonnu on ehdoton suosikkini. Aiemmin olen seurannut myös hänen blogiaan ja instasivuaan ja suosittelen näitä kaikille neulojille ja neuleista pitäville lämpimästi. Siinä sitten istuimme hetken neuloen ja tapasin muitakin podcastaajia. Yhden vanhemman rouvan kanssa jäimme rupattelemaan ja neulomaan nurmikolle vielä muiden lähdettyä ostoksille ja syömään, opin häneltä uuden tavan tehdä sukkaan kiilakavennuksien ensikerrokset (ainaoikein neuleena, pitää seuraavassa parissa kokeilla!).

Festarineuleeni synnytti paljon naurahduksia :)

Rouvan kanssa myös käväisin kellarin trunk showssa, sillä halusin kuumeisesti tavata Heidi Alanderin neuleineen. Hänen Nurmilintu-ohjeensa myötä hurahdin huivien neulomiseen. Mainitsemisen arvoisia kohtaamisia olivat myös Nea Nygårdin tapaaminen ja terveisten vienti (äitini serkku), Handun Ilun kanssa rupattelu hänen hurmaavalla lanka-autollaan sekä alapihan alpakat. Mitä ihania kohtaamisia päivä pitikään sisällään! Myös aamulla hätäisesti valitsemani mekko sai usein startattua keskustelun kuin huomaamatta, nappivalinta tuo löytötexin mekko siis oli :D Kiitos teille ihanille kehuista, ette arvaakaan kuinka paljon ne merkitsivät minulle <3

Heidi Alanderin huiveja irl

Handun ihastuttava lanka-auto ihastuttavalla sisällöllä varusteltuna

Festarilook vuosimallia -17

Ja lankaahan lähti kanssani kotimatkalle useita vyyhtejä, pääosin pehmeää fingering vahvuista merinoa. Koko kotimatkan mietin ajellessani mitä kaikkea ihanaa teenkään mistäkin vyyhdistä, mitkä yhdistän ja mistä teen "ihan vain itselleni". Tällaiset inspiraatiopuuskat ja onni neulomisesta ovat minulla hieman olleet kadoksissa ja neulefestarit todella saivat endorfiinit hyrräämään ja inspiraation rätisemään. Kaiken kaikkiaan festareilta ostin:


- Lanitium ex machinan Glitter sock värissä Freak Circus. Yleensä en perusta glitter langoista niiden karheuden vuoksi, mutta tämä oli aivan toista maata. Tämä ihana violetti sävykavereineen ja kimalteineen tuo mieleen Galaxyn.

- Louhittaren Luolan uutta Kesäkaveria sävyissä valtameri ja leijona. Nämä takuulla päätyvät yhteen ja samaan raitahuiviin kun vain keksin sopivan mallin. Lisäksi nappasin pipomateriaaliksi Kesäkaverivyyhdin värissä neilikka.

- Yksi Dropsin alpaca mix kerä. Olen pitkään halunnut kyseistä lankaa kokeilla ja nyt osui silmään ihana violetti, joka yhdistää lankavarastoni toisen alpakkakerän kanssa.

- Puffalan Sukka-Puffa värissä Pink lady. En vieläkään meinaa uskoa, että tällä koostumuksella on saatu näin ihanan pehmeä lanka aikaiseksi! (75%villa ja 25%polyamidi, sama kuin esim.7veikassa)

-Edellistä sopivasti täydentämään Koukuttamon superwash merinolanka värinä sitruuna. Tämä oli alelaarin heräteostos, jota en edes kadu :D Ihana keltainen ja mikä pehmeys, tuon Pink Ladyn kanssa muodostaisivat täydellisen raitamallin amppari-mehujään väreissä.

- Handun autosta persikkainen sukkalanka sekä keltainen minivyyhti. Ostin Handun lankaa myös ekalla kierroksella Lentävästä lapasesta, tuo pieni limenvihreä kerä suorastaan kutsui minua :)

- Uudelta ihanalta lankatuttavuudelta, Qing fibrelta mehevän räikeät (juuri minun makuuni) Merino single värissä Shibuya (oli pakko ostaa kun muistutti niin käyntiäni Shibuyassa!) sekä Flamingo värissä super soft sock. Näistä kahdesta teen vain ja ainoastaan itselleni jotain ihanaa. Tätä minun on pakko hehkuttaa jo nyt, sillä tämän kojun langat olivat yksiä ihanimmista. Näihin lankoihin rakastuin täysin.

Nyt saa syksy ja loska tulla halutessaan, näillä kirkkailla väreillä ja lämpimillä festarimuistoilla saa mielen piristymään minä tahansa sadepäivänä. Ensi vuoden festareita odotellen...

 

Kävitkö sinä festareilla? Mikä oli suosikkisi?

Turvaneule

Sairastuin. Enkä vain fyysisesti vaan myös henkisesti. Stressi, Kelan kanssa tappelu, sillisalaattityö ja elämän pyöritys saattoivat minut sellaiseen tilaan, etten enää omin neuvoin päässytkään ylös vaan vajosin yhä syvemmälle kivun ja mielipahan täyteiseen kuoppaani. Nyt oltuani hetken sairaslomalla yritän saada elämääni niitä ilon hetkiä takaisin. Tämä blogi on yksi niistä asioista, joka tätä pientä iloa on tuonut, mutta joka jäi täysin huomiotta kaiken väsymyksen ja ahdistuksen keskellä. Kun ei meinaa selvitä arkisista asioista, miten edes jaksaisi kirjoittaa blogia? Mutta olen monta kertaa kuullut ja pikkuhiljaa alan taas uskomaan seuraavaan: pienistä ilon hetkistä muodostuu suuri onni.

Kun mieli on maassa ja kivut vie mennessään, ei meinaa käsityötkään innostaa. Haluaisi neuloa rauhoittuakseen, mutta mitä neuloa mielen ollessa jatkuvasti muualla? Kun keskittyminen vaikeampiin, suurta mielihyvää tuottaviin malleihin ei yksinkertaisesti onnistu? Sana turvaneule alkoi pyöriä päässäni.

Jokaisella käsityöläisellä on jokin "turvakäsityö". Sellainen, joka luonnistuu vaikka silmät ummessa. Sellaisen kanssa pystyy rauhoittumaan vaikka elämä myrskyää ja arjen aallot hyökyy päälle. Se on kiintopiste, joka pitää elämänmaun käsillä.

Minulle kyseinen turvaneule on ehdottomasti ollut perussukat. Sukka, joka menee ulkomuistista eri kokoisina ja eri langoilla. Joka näyttää erilaiselta joka kerta vaihtamalla langan väriä ja varren pituutta. Johon saa raidat itsestään kun neuloo raitalangasta. Joka pyörii puikoilla televisiota katsellessa ja muiden hälistessä ympärillä. Olen nyt sairastelujaksoni aikana neulonut vähintään 8 paria perussukkia putkeen. Ne saavat mieleni ajattelemaan sitä, että olen hyvä edes jossain. Että jokin taito on sentään säilynyt hyppysissä kun terveys petti taas kerran. Viime aikoina kun mieleni sisällä on monta parjaavaa ääntä huutanut yhtä aikaa, on ollut ihana huomata välillä sen pienen kuiskauksen toteavan, että ainakin neulonnassa ja valokuvauksessa olen todella hyvä. Tästä pienestä äänestä tulee huolehtia ja antaa sille tilaa. Ehkä kuukausien päästä se peittää kaikki parjaavat huudot allensa ja mieli voi aloittaa taas positiivisemman suunnan.

Mikä on sinun turvakäsityösi?

Kuinka paljon lankaa ihminen voi omistaa

ilman, että sitä lasketaan hulluudeksi. Mielestäni olen vielä melko pienissä lukemissa verrattuna joihinkin tuntemiini käsityöläisiin :D Mieheni jo kehui meiltä löytyvän enemmän lankaa kuin kaupasta. Voi olla oikeassa, riippuen kaupan koosta.

Olen aloittanut vuoden tekemällä erinäisiä inventaarioita. Niistä yksi oli tietysti kunnon lankainventaario, mitä suosittelen jokaiselle. Lankalaihiksen pitäminen helpottuu huimasti kun kasaa omistamansa langat näkyville yhteen pisteeseen.

Vähän päälle yksi pieni parisängyllinen löytyi laatikoista ja arkusta, trikookerät eivät mahtuneet kuvaan. Tarkoituksena on laihduttaa langat kattamaan vuoden viimeisenä päivänä vain 1/4 sängystä (jos puolikkaaseenkin pääsee niin olen erittäin tyytyväinen). Kuvasin langat ylhäältä päin itseäni varten, jotta saan helposti tietooni, jos hakemani lanka on jo varastosta. Hyvin toimii! Nyt jo löytyi luonnonvalkoista Nallea eli ei tarvitse ostaa projektia varten varastoon.

Suosin enemmän lankalaihista kuin lankalakkoa. Syynä ihanat uutuuslangat, joita ei vain voi vastustaa <3 Lankalaihiksen ideana on, että lankaa saa ostaa, mutta tavoitteeseen tulee silti päästä määrätyn ajan sisällä. Eli mitä enemmän ostaa lankaa jemmaan, sitä nopeampaa tahtia pitää tikuttaa puikoilla.

Näiden (ja monen muun) kerän kulutusta voi blogin lisäksi seurata Instagramin puolella, josta löydyn nimellä lauralelinnea :)

Hyvästi jää 2016, uusi vuosi täältä tullaan!

Vaikka vuonna 2016 tapahtuikin paljon kivaa, tapahtui myös paljon raskasta. Paljon sellaista, joka söi voimiani, vei mielenkiintoni ja väsytti minut siihen pisteeseen, että jouduin jälleen miettimään mitä haluan elämältäni. Sen vuoksi olen oikeastaan aika onnellinen siitä, että vuosi vihdoin vaihtui.

Koska kuitenkin olen pohjimmiltani positiivinen, haluan jakaa kanssanne vuoteni kohokohdat. Niitä olivat toki uudet työpaikat ja niiden tuomat ilot ja haasteet, mutta kahdesta asiasta olen kaikista onnellisin vuodelta 2016: Japanin matkani sekä mäyriksemme Mette. Nämä kaksi asiaa ovat tuoneet elämääni niin paljon, että olen jaksanut läpi tämän synkän talvikauden. Myös erilaiset saavutukset kuten Oriveden Taidehuoneen näyttelyt ja ArtBiili, Auvisen joulumyyjäiset ja etenkin kuoromme levyn julkaisu ovat jättäneet positiivisen leimansa vuoteen 2016.

Unenlahjoja ja joogamaisia asentoja ei tältä nakilta puutu

Kristalli kuoron joululevy. Levytysprosessi oli itselleni uutta ja mielenkiintoista.

Kesällä huomasin tekeväni töitä liikaa. Sen verran liikaa, että joudun yhä siitä jonkin verran maksamaan uupumuksen ja sairastelun muodossa. Hermostosairautenikin on oireillut todella voimakkaasti päästyäni viimein pitkälle lomalle, jota en tietysti kunnon lomana ole osannut ottaa joulun pyhien jälkeen. Kuulostaako tutulta? Ainakin moni kaltaiseni tunnollinen ylisuoriutuja osaa tunteeseen samaistua. Luulee itseään supersankariksi kunnes tajuaa jossain vaiheessa olevansa vain ihminen.

Onneksi tulee tehtyä muutakin kuin töitä. Vuonna 2016 piipahdin parissa häissä ja pippaloissa sekä joissain taidenäyttelyissä. Taide ja ihmiset ovat elämän sokeria ja ehkä hiukan suolaakin ;) Ainakin tuo toinen puoliskoni on kumpaakin <3

Loppuvuoden parasta antia ovat tietenkin myös erilaiset käsityömessut! Seinäjoen käsityömessuilla kävin ensimmäistä kertaa parin ystäväni kanssa, Tampere katsastettiin appiukon ja hänen vaimonsa kanssa. Tampereen messuilla käyntini poikkesi aiemmista vuosista sillä, että istahdin alas ja opettelin tekemään 4H-yhdistyksen ohjaajien opastuksessa tapetti- ja pahvitähtiä. Olen pitkään halunnut oppia niiden teon ja nyt osaan! Pääsin opettamaan samaisen taidon myös omille 4H-kerholaisilleni, mikä ilahdutti yhä enemmän. Odotan myös innolla Novitan kevään malleja, niin monta ihanaa neuletakkia on luvassa.

 Tänä vuonna jaksoin kuitenkin panostaa jouluun. Ja hyvä niin, sillä tunnelma meillä kotona oli joulun aikana sellainen, että pystyin rauhoittumaan ja nauttimaan joulusta. Pieneen panostukseen kuului myös ei niin tavalliset joulukalenterit. Miehelleni askartelin "24 syytä miksi rakastan sinua" kalenterin (suosittelen lämpimästi kaikille, antaa kalenterin omaavalle huomattavasti paremman mielen kuin suklaa!) ja itse osallistuin Laitisen joulukalenterisukkaan. Seuraavana KAL projektina olisi ystävänpäiväsukat.

Muuta tämän vuoden aikana tapahtunutta:

  Opin uutena käsityötaitona koolauksen eli lankojen värjäämisen kool aidilla.

Vuoden ihastuttavin käsityökirja oli Lumi Karmitsan Villit vanttuut ja vallattomat villasukat

Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni koeneulojaksi. Mallina Niina Laitisen Overflow socks.

Virkkasin villapaidan

ja tein kasapäin muita käsitöitä ja etenkin tilaustöitä (kaikkia en edes ehtinyt kuvata). 

Kiireisin vuoteni tilaustöiden suhteen tähän mennessä!

Vuosi 2016 tuli aloitettua vahvasti ja lopetettua vahvasti vaikka väliin osuikin paljon epäonnistumisia ja stressiä. Uuden vuoden lupaukset ovat usein kliseisiä, joten tein itselleni listaa vuoden 2017 tavoitteista:

- Luen vähintään 25 kirjaa
- Matkustan kahteen itselleni uuteen maahan
- Olen elämässäni järjestelmällisempi
- Vähennän TV- ja someaikaa
- Opettelen uuden neuletekniikan
- Säästän enemmän rahaa

Uudet kujeet, täältä tullaan!

Käsityökirjahaaste

Mikäs sen parempaa 10 000 blogikatselukerran ylityttyä kuin aloittaa käsityöhaaste!

Haasteen ideana on kaivella esiin käsityökirjat ja kuvata ne pinona, röykkiönä tms. Tämän jälkeen postataan lista blogiin ja asetetaan itselle haluamansa aikaraja, jossa tekee vähintään yhden työn jokaisesta kirjasta.

Käsityökirjani ovat pääasiassa virkkaamiseen ja neulomiseen liittyviä, mutta löytyipä kätköistä myös kaksi Joka tyypin kaavakirjaa. Pääsen näköjään haasteen puitteissa verestämään ompelutaitoja.

Kuvasin kirjani jo viikko sitten ja kävin kirjat yksitellen läpi merkaten post-it lapuilla työt, jotka haluaisin tehdä. Näin ei tarvitse kuin ottaa kirja esille ja etsiä projektiin langat.

Kirjalistani:

- Joka tyypin kaavakirja I

- Joka tyypin kaavakirja II

- Molla Mills: Virkkuri 1-3

- Rakas villasukka

- Pipot ja baskerit

- Cookie A: Suloisimmat sukat ja sukkia.rakkaudella

- Lumi Karmitsa: Villit vanttuut ja vallattomat villasukat

- Varpaista varteen

- Neulemallien käsikirja

- Tiina Kaarela: Puikkomaisterin sukkakirja

- Piitu Nykopp: Kerroksia

14 työtä vuodessa, eiköhän siitä selvitä kunnialla ;) Viimeistelen parhaillaan kesken olevat käsityöni ja pyrin suorittamaan haasteen aikavälillä 1.9.2016-1.9.2017. Let's begin!